Poikkeustila

Olemme kaikki samassa veneessä: Koronavirus on vaikuttanut elämiimme, halusimme sitä tai emme. Omalla kohdallani isku kauan odotetun kirjanjulkistamistilaisuuden perumisesta tuntui henkisesti raskaalta. Uuden kirjan huomioarvo jää pian karanteenien jalkoihin, kun jo syksyn uutuuskirjoja pusketaan markkinoille etunojassa. Alkuviikkojen pettymys tuntui ylivoimaiselta. Sitten alkoi kuitenkin tapahtua.

Espoolaislehti Länsiväylä teki minusta ensimmäisenä kirjailijahaastattelun. Se oli myös ensimmäinen haastatteluni Veljet – Amir rikosromaanista ja tilanne jännitti minua. Ammattilainen (toimittaja) osasi kuitenkin poimia vastauksistani oleellisimman tiedon ja haastattelusta tuli hyvä. Länsiväylän haastatteluun pääset Länsiväylä -sanasta. Alla pieni lainaus haastattelusta.

Veljet Amir -dekkarissa näkyy Suomen kansainvälistyminen. Outi Hongistolle Tukholma on tuttu kaupunki ja siellä hän on nähnyt väestön ja kaupunkikuvan muuttuvan. Sama on tapahtumassa Suomessa ja Espoossa. Kun hän luki Tukholmaan liittyvän rikostarinan, jossa on mukana maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, hän tajusi, että vastaavaa voi tapahtua Suomessakin.

Seuraava haastattelu tehtiin puhelimitse ja se sujui yllättävän hyvin. Koin itsekin olevani rennompi ja sain sanottua, mitä halusin. Juttu (kts linkki) on ilmestynyt Etelä-Suomen sanomissa, mutta on maksumuurin takana. Siteeraan tähän jutusta muutamia kohtia

…Dekkareiden suurkuluttajana Outi Hongisto lukee liki sata kirjaa vuodessa, etenkin pohjoismaisia dekkaristeja, joiden kirjoissa on tietty jännite ja nopeatempoinen tekstityyli. Erityisesti kovat dekkarit kiehtovat.

–Vuonna 2013 sain idean, että minäkin haluan kirjoittaa. Dekkari on ollut ensisijainen tavoite. Mutta en ollut koskaan kirjoittanut mitään, joten hakeuduin kirjoituskurssille Espoon työväenopistoon.

Ja sitten Hongisto kuuli huhun eräästä poliisista, joka toimi vähän lain molemmilla puolilla.

–Nykyisessä tiedonvalossa katsottuna se on saattanut olla (Jari) Aarnio, mutta en ole ihan varma. Sieltä rupesivat kumpuamaan ensimmäiset ajatukset, että tässä voisi olla jotain, mistä kirjoittaa.

Samalla kirjailija halusi kuvata tämän ajan Suomea, mihin muuttaa koko ajan ihmisiä ulkomailta.

–Haluan nähdä heidät samanlaisina kuin me muutkin olemme. Siksi uskalsin ottaa päähenkilöiksi maahanmuuttajataustaiset ihmiset, koska heitä on ollut täällä jo vuosia. Pääkaupunkiseudulla bussikuskit eivät ole enää kantasuomalaisia. Ravintolassa moni tarjoilija puhuu englantia.

Jännitti paljon, poikisiko juttu yhteydenottoja, mutta toistaiseksi vain muutama vanha tuttava on lähestynyt vuosien jälkeen.

Lehtihaastattelujen jälkeen tuli hiljaisuus, Korona komensi meidät kaikki koteihimme. Kirjakauppoihin sovitut esiintymiset piti perua, kirjoittajakaveiden tapaaminen siirtää Hangoutsiin ja kirjoittamisen opiskelut Zoom -oppimisympäristöön. Yhtäkkiä olin tilanteessa, että minulla oli eteisessä monta laatikollista kirjoja ostettuna julkkareita varten, ja laskun eräpäivä lähestyi huimaa vauhtia. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tarjota (tyrkyttää) kirjan postitusta, vaikka harmittikin pyytää “viitonen” kirjan hinnan lisäksi. Jollain ilveellä olen saanut 30 kirjaa jo myytyä, kirja kerrallaan.

Kirjojen massamyynti kirjajulkkarien sijaan vaihtuikin yksittäisten postipakettien lähettämiseen

Kahden haastattelun jälkeen tuli taas hiljaisuus. Tuntui ettei kirjaa huomaa kukaan. Olo oli avuton. Ilokseni huomasin erään lukijan lisänneeni Veljet – Amr -kirjan Goodreadsiin. Olen suuresti iloinen jokaisesta arvostelusta. Käypä lisäämässä omasi, jos olet kirjan jo lukenut!

Juuri kun olin heittämässä kaiken toivoni sen suhteen, että kukaan tekisi kirjasta arvion kirjablogiinsa, alkoi taivaalta sataa karkkia. Ensimmäisenä kirjoitti Kirjojen kuisketta blogiinsa näin: Pidin kirjasta. Tarina kuljetti minua niin, että kirja oli luettava lähes yhdeltä istumalta yöunien kustannuksella. Maahanmuuttajateema ja erityisesti nuorten miesten toimettomuus tekee kirjasta hyvin ajankohtaisen. Juonen kulku oli osittain arvattavissa. Mutta loppuratkaisua ei todellakaan voinut aavistaa, se oli niin yllättävä ja huolella laadittu. Loppuratkaisu haastaa lukijaa pohtimaan useitakin kirjassa esille tulleita teemoja. Moni asia jää avoimeksi, eli mielenkiinnolla odotan jatko-osaa.

Kirjan henkilögalleria pysyy hyvin koossa. Henkilöitä ei ole liikaa ja kaikkiin ennättää tutustua. Hongisto hallitsee henkilökuvauksen, erityisesti pidin Amirin tunnemaailman kuvauksista. Kiinnostava ja uskottava henkilö oli poikien äiti Maryam Zardari, joka laittoi hyvää kotiseudun ruokaa ja jolle pojat olivat kaikki kaikessa.

Outi Hongisto on aiemmin kirjoittanut kaksi lapsille suunnattua matkakirjaa. Veljet Amir on Hongiston esikoisdekkari, jolle on tulossa jatko-osa. On ilahduttavaa, että suomalainen dekkarikirjallisuus on saanut uuden naistulokkaan. 

On ilahduttavaa, että suomalainen dekkarikirjallisuus on saanut uuden naistulokkaan. 

Tällaisen jälkeen sitä leijuu puoli metriä ilmassa. Entäpä, kun heti perään tulee toinen kirjoitus Kirsin kirjanurkka -nimisessä blogissa. Kirsin kirjoittama teksti hivelee silmiä laadukkuudellaan, mutta ennen kaikkea kirjaan paneutumisen ja analyysinsa vuoksi. Lisäksi minulle, siis kirjan kirjoittalle, Kirsin kirjanurkan arvio toi kylmät väreet käsivarsille ja kyyneleet silmäkulmiini. Ainoa ajatukseni oli: vihdoin.

Hongistoa on Veljien ensimmäisen osan (tulossa on siis ainakin yksi osa tämän jatkoksi, ehkä enemmänkin?) perusteella vähän vaikea uskoa esikoisdekkaristiksi. Muutaman vähän tahmeahkosti käynnistyvän sivun jälkeen huomasin pian ahmivani tekstiä… Juoni on vangitseva. Lukija näkee ennalta selvästi, että Amirin valinnat ovat auttamatta vääriä. Hän tietää sen osin itsekin, mutta ei voi enää perääntyäkään. Jengin menetelmät on hiottu virheettömiksi. Kerran sille pikkurillinkyntensä annettuaan se ahmaisee koko ihmisen ruumiineen ja sieluineen, eikä se edes riitä….

Hongisto syventää henkilöitään taitavasti ja kuin huomaamatta lukija kiintyy niin Younasiin, Anttiin kuin Amiriinkin. Mutta Hongisto on myös julma. Kaikki eivät ole elävien kirjoissa, kun lukija kääntää auki viimeisen sivun… Veljet – Amir päättyy piinaavalla tavalla täysin kesken. Jatkoa on luvassa, mutta miten malttaa odottaa siihen asti? Auki jää nimen arvoituskin. Onko seuraavan kirjan alaotsikko Younas vai joku jengin jäsenistä?
Veljet – Amir ei ole pelkästään koukuttavaa viihdettä, vaan se avaa myös vaikuttavasti maahanmuuttajien ja muidenkin yhteiskunnan reunalle sysättyjen nuorten haavoittuvuutta, jota monet tahot ovat valmiita häikäilemättä hyödyntämään.

Tähän on hyvä päättää tämänkertainen vuodatus. Nyt siis istun kotona kädet ristissä ja odotan lisää haastattelupyyntöjä tai että saisin lukea lisää ihania kirja-arvosteluja. Kiitos kun luit!

Share