Käsikirjoituksen työstäminen on valtavan innostava työvaihe. Sitä oikein odottaa, että milloin sen saisi siihen pisteeseen, että sen voi lähettää kustantamoihin ihailtavaksi. Mutta jopa tästä pisteestä valmiiksi kirjaksi on vielä hurjan pitkä matka. Kerron tässä oman aikataulutetun tarinani Veljet – Amir -rikosromaanin taipaleesta. Veljet esikoisdekkari ilmestyy siis maaliskuussa 2020.
Matka käsikirjoituksesta valmiiksi kirjaksi voi olla hurjan pitkä!
Innostus kirjoittamiseen alkoi osaltani kesällä 2013, kun oppuvuodesta aloitin kirjoituskurssin Espoon työväenopistossa. 2014 sain idean lapsille suunnatusta matkakirjasta ja kävin myös lapsille ja nuorille suunnatun kirjoituskurssin, jonka vetäjä oli Harri Istvàn-Mäki. Myllylahti-kustantamo ihastui kirjan ideaan ja ensimmäinen lastenkirja, Sara matkalla Kaliforniassa ilmestyikin 2015 loppuvuodesta ja sarjan seuraava osa, Sara matkalla Dubaissa huhtikuussa 2017. Halu tehdä rikosjännäri tai dekkari, paloi kuitenkin sisimmässäni ja niinpä osallistuin vielä muutamalle kirjoituskurssille, joista kerron myöhemmin lisää.
Hypätäänpä siihen vaiheeseen, kun käsikirjoitus oli mielestäni valmis lähetettäväksi kustantamoille. Lähetin sen kesäkuussa 2016 ensin muutamalle kustantamolle ja syyskuussa seuraavina listassa oleville.
Ilokseni sain hylsykirjeiden sijaan – ja lisäksi – myös palautetta. Tässä erään suuren kustantamon palaute: Aihe on kiinnostava, maahanmuuttokysymyksistä on lähiaikoina todennäköisesti nousemassa iso aihe suomalaiseen kirjallisuuteen. Tässä dekkarimaisessa käsikirjoituksessa ongelmana on liiallinen osoittelu ja selittäminen. Esim. elokuvien vaikutus nuoren miehen käyttäytymiseen on toki tärkeä pointti teoksen ihmiskuvauksessa, mutta se on käsitelty liian osoittelevasti, kevein viittauksin ”eräs elokuva” ja suoraviivaisesti: Karate Kidiin ehdollistuminen teki väkivaltaisen nuorukaisen. Kerronnan perusohje: näytä, älä kerro, on sisäistämättä. Anna lukijan nähdä henkilöiden toiminnasta, anna lukijan päätellä, mitä heidän päässään liikkuu.
Palautteesta allekirjoitan näin jälkikäteen ainakin tämän: Kerronnan perusohje: näytä, älä kerro, on sisäistämättä. Tämän olen nyt oivaltanut kirjoituskurssien myötä ja oivallus on todellakin avannut silmäni.
Toisaalta tuli myös tällaista palautetta: Kiitos käsikirjoituksesta Veljet, johon olemme nyt perehtyneet. Kustantamomme julkaisee kovin vähän kotimaista kaunokirjallisuutta, korkeintaan kaksi nimikettä vuosittain. Siksi romaanikäsikirjoituksesi ei valitettavasti mahdu julkaisuohjelmaamme, ja sinun kannattaa tarjota sitä muille kustantamoille… Otin tämän kuitenkin positiivisena signaalina.
Sitten oli muutama tällainen: Parhaat kiitokset lähettämästänne käsikirjoituksesta, johon olemme mielenkiinnolla tutustuneet. Valitettavasti joudumme toteamaan, ettemme kuitenkaan voi sisällyttää sitä kustannusohjelmaamme.
Tuli kuitenkin yksi positiivinen vastaanotto tutulta kustantamolta, Myllylahdelta. Sain pitkän puhelun kustannuspäällikkö Niina Withiltä, joka kertoi rautalangasta vääntäen, mikä tekstissä toimii, mikä ei, sekä lisäksi kustantamon näkökulman siitä, mihin suuntaan henkilöhahmoja esimerkiksi kannattaisi viedä. Palaute oli hyvää ja oikeanlaista, mutta pettymys siitä, ettei kirjaa vietykään käsistä, oli niin suuri että jätin käsikirjoituksen pitkäksi aikaa makaamaan. Mietin jopa kirjoittamisen lopettamista tai kokonaan uuden tekstin aloittamista. Joku sisäinen palo – tai ehkäpä erään kirjoituskurssin opettajan antama palaute – auttoi jatkamaan.
Pettymys siitä, ettei kirjaa vietykään käsistä, oli niin suuri että jätin käsikirjoituksen pitkäksi aikaa makaamaan
Kesäkuussa 2017 lähetin käsikirjoituksen Stella Vuoman pyörittämään Tähtitekstit arviointipalveluun. Sain palautteen, mutta en pystynyt tai ehtinyt paneutua siihen pitkiin aikoihin. Jatkoin Veljien työstämistä myöhemmin, vuoden 2018 aikoihin. Lähetin käsikirjoituksen myös useille esilukijoille, ja ilman heidän palautettaan en olisi tässä vaiheessa!!
Keväällä 2019 lähetin käsikirjoituksen uudelleen muutamille kustantamolle, sillä Myllylahti ei ollut kuitenkaan luvannut kustannussopimusta. Uskoakseni vain yksi kustantamo vastasi:
Emme valitettavasti ole voineet hyväksyä lähettämäänne käsikirjoitusta kustannusohjelmaamme. Käsikirjoitusten runsaan tarjonnan vuoksi emme ikävä kyllä voi antaa yksilöityä palautetta tai tekstin kehittämisohjeita. Kiitämme ystävällisestä tarjouksestanne ja yhtiötämme kohtaan osoittamastanne luottamuksesta.
Sen sijaan sain Myllylahden kustannuspäälliköltä jälleen puhelun ja vielä uudet ehdotukset tarinan muokkaamiseksi. Nämä korjattuani lähetin tekstin enää Myllylahdelle. Sen jälkeen sovimmekin seuraavaksi tapaamisen heinäkuulle 2019, jonka yhteydessä kävimme pienemmät korjaustarpeet lävitse ja sovimme kustannussopimuksen allekirjoittamisesta. Sovimme myös sarjan seuraavan osan tekemisestä, joten sain ikään kuin kaksi sopimusta yhdellä kertaa. Mikä ilon päivä se olikaan!
Seuraavaksi ryhdyimme suunnittelemaan kirjan kantta. Se oli minulle erittäin tärkeä vaihe (olin miettinyt kirjan kantta jo miltei 5 vuotta joka kerta kirjastossa käydessäni) ja olinkin todella iloinen, että sain vaikuttaa kirjan kannen ulkonäköön, fontteihin ja väritykseen todella paljon. Minulle oli tärkeää, että toiveitani kuunneltiin. Sain myös apua kannen suunnitteluun kirjoittaja/bloggari/webdesigner -ystävältä Ami Surakalta. Mietimme myös samalla sarjan toisen osan ulkonäköä suhteessa ensimmäisen osan kansikuvaan, jotta ne olisivat yhteneväiset. Kansi oli valmis syyskuussa 2019. Tässä vaiheessa myös takakansiteksti ja etusivun logline tulivat valmiiksi. Lokakuussa kustantamo pyysi minulta vielä tekstiä/haastattelua kustantamon kirjailija-esittelyihin. Tässä linkki sivulle.
Minulle oli tärkeää, että toiveitani kuunneltiin kannen ulkonäön suhteen.
Joulukuun loppupuolella 2019 sain kirjan oikovedoksen postitse. Aikaa oikovedoksen palauttamiseen oli muutamia viikkoja, sillä postilakon vuoksi sen saaminen kesti, joten printtasin itse kustantajan lähettämän aineiston aikaa säästääkseni.
Vaikka tekstissä ei ollutkaan enää varsinaisia virheitä, löysin tekstistä jonkin verran turhaa toistoa ja koska olin kehittynyt kirjoittajana, näin nyt tekstin kuin uusin silmin, joten jonkin verran kommentteja tekstiin tuli.
Kun korjattu oikovedos oli annettu takaisin kustantajalle tammikuussa 2020, ei ollut enää muuta tehtävissä kuin odottaa valmista kirjaa. Tammikuun loppupuolella sain vielä koko kirjan kannet teksteineen hyväksyttäväksi.
Huh heijjaa, mikä matka! Pelkästään tuo aikajana edellisen kesän sopimuksen teon jälkeen siihen, kun kirja fyysisesti on käsissäni, vie noin 9kk aikaa. Ja kyllä, tunne on sama kuin olisi ollut raskaana ja synnyttänyt!
Lopuksi: usko unelmiisi. Ole valmis tekemään töitä sen eteen. Ja vielä: kiitos teille kymmenille esilukijoille ja palautteen antajille, sekä ennen kaikkea kiitos Myllylahdelle, joka uskoi minuun ja Veljien tarinaan.